Tilaa ajatella

Ootko huomannut seuraavanlaisia oireita? Olet ihan hukassa ongelman kanssa ja siihen ei tunnu löytyvän ratkaisua. Lähestyt ongelmaa toistuvasti samalla tavalla eli niin sanotusti hakkaat päätä seinään. Saattaa myös olla, että olet keksinyt ongelmaan ratkaisun, mutta se ei jostain syystä tunnu täysin oikealta. Päätät kuitenkin edetä sen kanssa, koska ei ole parempaakaan mielessä. Asiasta jää turhautunut olo.

Illalla kotona ollessa olet hetken saanut rauhoittua ja ongelma ei enää aktiivisesti pyöri mielessä. Sitten yhtäkkiä satunnaisella hetkellä satunnaisessa paikassa, kuten suihkussa tai iltateetä keittäessä asiaa suuremmin ajattelematta, tulee yhtäkkiä “ahaa”-elämys. Mieleen kirkastuu idea, että miten ongelmaa voisi lähteä purkamaan tai jopa ihan selkeä kuva siitä miten ratkaisu tulisi toteuttaa. Monesti ratkaisu on hyvin yksinkertainen – ajattelenkin usein “Miksi tämä ei tullut heti mieleen!?”.

Usko omaan alitajuntaan on kasvanut vuosien varrella huomatessani, että sinne pystyy laittamaan ongelmia ratkottavaksi ja lähes aina se tarjoaa ratkaisua jonkin ajan kuluttua. Se jopa pelasti yhden mahdollisen rahakriisin, kun olin muutama vuosi sitten lähdössä Roskilde -musiikkifestareille ja olin unohtanut pankkikorttini PIN-koodin pari päivää ennen reissua. Festarilla ei tietenkään käteinen käynyt ollenkaan. Pienestä paniikista huolimatta minulla oli kumma luottamus siihen, että alitajunta kaivaa PIN-koodin esille ja päätin olla stressaamatta. Ainoastaan se mitä tein seuraavien päivien aikana oli, että muistutin itseäni ongelman olemassaolosta silloin tällöin. Lopputulos oli, että matkustuspäivän aamuna heräsin, avasin silmät ja sekuntia myöhemmin kuulen itseni sanovan neljä numeroa ääneen.

Yhteisiä nimittäjiä “ahaa”-hetkille ovat olleet etäisyys, aika ja tila. Välillä pelkästään se, että astuu tietokoneen ääreltä pois ja käy hetken kävelemässä muualla, on tuonut ratkaisun eteeni. Joskus parhaalta tuntuvan ratkaisun löytäminen on vaatinut asian kypsyttelyä monta päivää, mutta siinäkin tärkeänä asiana on ollut riittävä etäisyys itse ongelmasta. Tärkeää on myös jättää tilaa sille, että antaa omien ajatuksien virrata. Olen huomannut, että jos arki ja työ on jatkuvaa juoksemista, niin aivoilla ei ole tilaa ruksuttaa samalla tavalla.

Oon jumissa, mutta on pakko päästä eteenpäin.

Luovassa työssä on vaikea jatkuvasti lypsää parasta ratkaisua aivoista varsinkin kun tilanteeseen ottaa mukaan projektin kiireet ja aikataulupaineet. Silloin tekeminen ongelmatilanteessa muuttuu monesti puskemiseksi ja tulee sokeaksi omille lähestymistavoilleen. Sen sijaan, että rakentavasti miettisi eri ratkaisumalleja ja vaihtoehtoja, jumittuu yhden-kahden ratkaisun äärelle ja yrittää saada ne toimimaan väkisin.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä, kun on kova kiire? Välillä ei ole mahdollista kypsytellä ratkaisua muutamaa päivää, vaan on pakko päästä eteenpäin.

Tiedosta ongelma

Jo ongelman tiedostaminen on auttanut itseäni. Kun tunne puskemisesta nousee pintaan, niin se on yleensä merkki tauon tarpeellisuudesta. Toinen tärkeä juttu näissä tilanteissa on yrittää astua askel kauemmas ongelman ääreltä, nähdä kokonaisuus ja kysyä itseltään “Mikä on ongelman juurisyy? Mitä eri vaihtoehtoja on ongelman ratkaisemiseksi? Onko jotain täysin muuta tapaa ratkaista ongelma?”

Pidä taukoja

Tauot ovat tärkeitä. Kiireen keskelläkin on hyvä yrittää ottaa edes muutaman minuutin ajan etäisyyttä ongelmaan. Itse tykkään tauoilla pelata pleikkaria, kevyesti venytellä tai ihan vaan hakea keittiöstä täysi lasi vettä. Mindfulness-aiheesta inspiroituneena olen myös ottanut kokeiluun niihin liittyviä harjoitteita. Olen huomannut harjoitteiden lieventävän stressiä ja tuovan rauhallisempaa asennetta työhön. Muutaman minuutin rauhoittuminen tarjoaa virkistävän tauon työpäivään.

Keskustele kaverin kanssa

Työkaverin kanssa keskustelu on yksi tehokkaimpia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi, koska häneltä saa tuoreen näkökulman asiaan. Usein käykin niin, että ei ehdi itse edes toiseen lauseeseen ongelmaa selitettäessä, kun “ahaa” -elämys iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Anna ajatuksille tilaa

Olen omalla kohdalla huomannut sellaisen ilmiön, että television katsominen ei lainkaan auta ongelmien ratkaisua, vaan lykkää sitä myöhemmälle ajankohdalle. Sitten niitä ongelmia ratkaistaan yön pitkinä tunteina. Jos television katsomisen sijaan antaakin ajatusten vapaasti virrata ennen nukkumaan menoa, niin ajatukset selkenee, uni maistuu paremmin ja on virkeämpänä seuraavana päivänä uusiin haasteisiin.

Juoksulenkit ovat myös aivan parasta aikaa ongelmien ratkontaan.

Entä sinun työyhteisösi?

Loppuun haluaisin herätellä ajatuksia asiaan liittyen – mitä sinun työyhteisössä voitaisiin tehdä tukeakseen sitä, että sinulla on tilaa ajatella? Tapahtuuko se luonnostaan mukavien työkaverien kautta, jotka pyytävät työpäivien aikana sinut tauolle juomaan kahvia tai kenties vetämään leukoja? Ehkä sitä tukee työyhteisösi avoimuus, jossa sinun on helppo nostaa ongelmia esiin ja saat helposti tukea kiireen vallitessa? Voitaisiinko työkulttuuriin yhdessä tuoda jotain rakenteita, jotka antavat tilaa ideointiin ja vähentävät yllä mainittuja turhautumisen tunteita?

Mitä tykkäsit?

Keskustele