#iMedia




Pekkis muistelee viimeisellä iMedian toimistolla

Hopeakettu muistelee, osa 5: Vuokraisännän vastaisku

Kun on pitkään kyntänyt syvällä, niin kuin me ensimmäisessä työpaikassani teimme, sitä hamuaa kaikenlaisia oljenkorsia. Valheellinenkin toivo tuntuu lohdulliselta. Kun tunnelin päässä näkyy valoa, liian paljon nähneet arpiset kasvot vääntyvät irvokkaaseen virneeseen. Varo, Pekkis! Se ei ole tunnelin pää, se on päin kiitävä rekka. Sinun olisi pitänyt nähdä sen tulevan.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 4: Uusi toimisto

Ensimmäisen työpaikkani ensimmäiseltä konttorilta sydämeni oli saanut suruja ja henkeni ahdistusta. Kaikki, mikä oli voinut mennä pieleen, oli mennyt pieleen. Kohtalo oli heittänyt eteemme kaikki mahdolliset kiroukset. Uusi toimisto enteili uutta aamunkoittoa, mutta olin oppinut pelkäämään. Vielä yksi isku päin kasvojani, ja seuraavassa työhuoneessani olisi pehmustetut seinät!

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 3: Shitin kosto

Ensimmäiset kuukauteni ensimmäisessä työpaikassani olivat olleet mieleenpainuvat. Kollegani varastivat uuden tuotteemme ja lähtivät livohkaan. Jäin yksin keskelle kriisiä, jossa softa oli sutta ynnä sekundaa ja rauta lahosi käsiin. Urhoollisen viivytystaistelun jälkeen hakkerit korkkasivat koko roskan, ja peli näytti olevan menetetty.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 2: Koodarin yökkäys

Vuosi 2004 sai kannaltani jännittävän lopun. Joulunpyhät kolkuttelivat ovella, mutta oloni oli kaikkea muuta kuin juhlava. Olin ensimmäisessä työpaikassani ajautunut kahden kuukauden jälkeen tilanteeseen, jossa vastasin yksin kolmesta ohjelmistosta ja kolmestakymmenestä palvelimesta. Tilanne oli tukala, mutta pahempaa oli tulossa.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 1: Laimea uhka

Jos ette ole viikkoon lukenut blogiamme, meillä aloitti kuukausi takaperin uusi jätkä. Jaani kuvailee oivassa kolumnissaan elävästi tuntemuksia, joita aloitteleva ohjelmoija kokee pudotessaan altaan syvään päähän. Minut kirjoitelma palautti ihanalla tavalla oman urani alkuhetkiin. ”Kokeneempi tekijä on kasannut osaamistaan aikanaan erinäköisessä skenessä”, kirjoittaa Jaani. Et valehtele, poika. Et tiedäkään, millaisessa lafkassa meikäläinen aloitteli. Uskotkohan, kun kerron?

Jatka lukemista