Retriitin kirjoittamaton sääntö on, että retriitistä ei puhuta. Sääntöjä taas pitää venyttää aina kun mahdollista, joten päätimme kertoa viime viikonlopusta muutamalla kuvalla.
Aamulla kokoonnuttiin hyvissä ajoin satamaan odottamaan kyytiä saareen. (Kuva: Jukka Lähetkangas)
Laiva on lastattu fraktiolaisilla. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Ensimmäisenä päivänä työstimme yhdessä tärkeitä asioita ja rakensimme parempaa Fraktiota. (Kuva: Vitali Gusatinsky)
Se hetki, kun päivän fasilitaattori Vitali kertoi, että virallinen ohjelma oli ohi. (Kuva: Vitali Gusatinsky)
Yksi retriitin rakkaimmista perinteistä on ryhmäkuva. Tänä vuonna useampi skarppasi huolella omituisten ilmeiden suhteen. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Perinteisesti uudet fraktiolaisen “sitoutetaan”. Tässä yksi tuoreimmista sitoutuksen jälkeen. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Meillä korkataan aina kun on aihetta juhlaan. Retriittin sattui monta juhlaa samaan aikaan. Oli kaksi koeajan päättymistä, yksi täysi vuosi fraktiolaisena sekä yksi kaksi vuotta meillä viihtynyt. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Puuta. (Kuva: Veeti Haapsamo)
“Se kala oli ainakin näin iso”. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Palju oli ahkerassa käytössä. Tunnetaan myös nimellä “lihakeitto”. Vesi huhujen mukaan pullotettiin ja myytiin Japaniin. (Kuva: Veeti Haapsamo)
Päivän aikana opittiin uusia asioista toisistamme. (Kuva: Vitali Gusatinsky)
Illalla saunottiin, pelailtiin, soiteltiin, vaellettiin ympäri saarta ja illalla saimme aikaan tolkuttoman metelin perinteisellä “leffamusaskaballa”. (Kuva: Jukka Lähetkangas)
Malliesimerkki retriitin rentouttamasta fraktiolaisesta. (Kuva: Veeti Haapsamo)
