PINGailua someaktiivien seurassa

Mediakenttä ja markkinointi elävät jatkuvassa muutoksessa. Kuluttajat ovat lähdekriittisiä ja kuuntelevat tahoja, joita pitävät luotettavina ja uskottavina. Ostopäätöksiin ei vaikuta enää vain merkin mielikuva, vaan vahvistusta päätöksiin haetaan mm. verkostoista, blogeista, vlogeista ja sosiaalisesta mediasta. Sisältömarkkinoinnista on tullut tärkeä vaikuttamisen väline.

“You are awesome”. Pinkkien sydämenmuotoisten heliumpallojen juurella ei voinut olla hymyilemättä.

PING Helsinki Business Festival on PING Helsingin järjestämä sisältömarkkinoinnin tapahtuma, johon osallistuu sisällöntuottajia ja markkinoinnin kanssa työskenteleviä. Tapahtuma itse jakaa osallistujat Content Guruihin ja Business Hippiehin sen mukaan onko osallistuja sisällöntuottaja (bloggaaja, vloggaaja tms) tai hoitaako hän jonkin organisaation markkinointia.

Täysi sali odottamassa päivän esiintyjiä.

Pingin ohjelma oli laaja. Päivän aikana kuultiin neljä keynote-settiä, joiden välillä oli kymmeniä erilaisia pienempiä työpajoja ja keskusteluja.

Päivän aloitti kirjailija ja digitaalisten sisältöjen guru Ann Handley. Ann kannusti olemaan rohkea ja hyväksymään sen tosiasian, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, tulet loukkaamaan jotain. Suurin virhe on kuitenkin pelata varman päälle ja olla tylsä. Ann myös painotti tarinoiden tärkeyttä ja vinkkasi että tarinoiden sankareiksi kannattaa nostaa asiakkaita.

Seuraavaksi futuristi Ilkka Halava puhui työn tulevaisuudesta. Tylsä työ tulee muuttumaan digitaaliseksi ja jokaisesta tulee luovan työn tekijä kun ihmisten rooli työssä muuttuu “rattaasta artistiksi”, eli mekaanista työtä tekevät enää robotit. Koska seuraavan parinkymmenen vuoden aikana työn tekeminen tulee muuttumaan kokonaan, joudumme opettelemaan uudelleen kaiken työntekoon liittyvän aina vuorovaikutuksesta lähtien.

Käytännön esimerkkejä vaikuttajamarkkinointikamppiksista esitteli Tika Larasati. Tika kertoi kokeilujen voimasta ja muistutti että välillä vaikuttajamarkkinoinnissa kaikki ei onnistu toiveiden mukaisesti ja se on ihan ok. Tärkeää on muistaa, että huonolla asenteella ei pääse minnekään.

Pääpuhujien välillä kuultiin päivän isäntien Emilia Lahden ja Joonas Pesosen ajatuksia. Erityisesti mieleen jäi Emilian tarina ja voimakkaat sanat siitä miten meidän pitäisi uskoa itseemme, rakastaa enemmän ja pelätä vähemmän. Emilia myös muistutti meitä keskittymään negatiivisuuden sijaan positiivisiin asioihin, sillä ne tarinat, joita toistamme, alkavat elämään ja muuttuvat todellisuudeksi.

Tapahtuman grafiikkaan oli panostettu huolella.

Jokaiselle jotain

Pingiläiset mainostivat etukäteen, että tapahtumassa olisi jokaiselle jotain. Oli kiva huomata, että lupaus lunastettiin. Päivän puoliväli oli keynotejen välillä jaettu työpajoihin, jotka kulkivat kymmenessä trackissä, joten mahtavia aiheita riitti jokaiselle. Koska aikaa oli osallistua vain kahteen, valinta oli vaikea. Itse kävin kuuntelemassa Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen kirjoittajakoulua sekä osallistuin viraalityöpajaan, jossa Hydraulic Press Channelin Lauri ja Anni Vuorensilta kertoivat vinkkejä viraalivideoiden tekemiseen ja miljoonayleisön saavuttamiseen. Työpajat olivat mahtavia, sillä pienemmissä ryhmissä oli paremmat mahdollisuudet keskustelulle.

Päivän odotetuin puhuja oli Casey Neistat, joka kertoi selkänsä olevan kipeä edellisen päivän temppuilun jäljiltä. Duudsonit kuulemma teippasivat miehen auton katolle ja ajelivat ympäri kaupunkia.

Casey! Iik! Casey!

Casey Neistat on amerikkalainen vloggaaja, videoiden tekijä ja somepersoona, jolla on Youtubessa yli 7 miljoonaa seuraajaa. Caseyn houkuttelu Suomeen puhujaksi oli hienoa yhteistyötä kahden tapahtuman (Pingin ja Foomin) välillä. Kannattaa muuten käydä lukemassa Vitalin blogautus Foomista jos et sitä vielä ole tehnyt.

Varmaan tässä vaiheessa voin jo tunnustaa, että olen Casey-fani. Sillä lailla hillitysti fanittava fani. En siis heitellyt alushousuja lavalle tai ruinannut nimmaria paljaisiin rintoihin. Tungin silti mahdollisimman lähelle lavaa ja seurasin miestä settien jälkeen kuin stalkkeri uhriaan hai laivaa.

Viimeisen vuoden olen seurannut Caseyn vloggailua päivittäin. Siinä vaiheessa kun Casey päätti lopettaa vloggaamisen, tuijotin iltaisin Youtuben etusivua tyhjä tunne sielussani. Mitä muuta minä muka voin katsoa? Mitä Caseylle kuuluu? Mitä se on tehnyt tänään? Ahmin Caseyn vanhoja pätkiä vieroitusoireisiini. Onneksi vloggaaminen on koukuttavaa ja aurinkolasimies tuli järkiinsä (tai kärsi itse myös kovista vieroitusoireista) ja palasi linjoille. Elämässäni oli jälleen tarkoitus.

Fanittamisen takia Caseyn tarina ja ideologia olivat entuudestaan tuttuja. Esityksen ajan nyökyttelin ja ihailin Caseyn intohimoa ja vahvaa uskoa omaan tekemiseensä. Oli mahtavaa huomata, että tubettaja/vloggaaja Casey on samalla se todellinen ja aito Casey. Mies oli livenä täysin samanlainen kuin videoilla.

Caseyn setin pääpointti oli oman polkunsa ja äänensä löytäminen. Hän muistutti, että se oma polku ei välttämättä ole tutuin ja turvallisin, mutta varman päälle pelaaminen on media-alalla näkymätöntä. Casey painotti, että pitää pyrkiä tekemään omaa juttuaan aina kun on mahdollista. Hän itse mm. valitsi aina muutaman kympin hanttihommat videoiden editoinnin parissa vaikka pizzalähettinä olisi tienannut enemmän. Jokainen askel omaan suuntaan on askel oikeaan suuntaan omalla polulla.

Esityksen lopuksi oli kiva kuulla, että myös Casey inhosi vaikuttajamarkkinointia sanana (influencer marketing). Kukaan kun ei voi päättää olevansa vaikuttaja ja vaikuttavansa muihin. Vaikuttajaksi tullaan omien tekojen perusteella.

Caseyllä riitti aikaa, hymyjä ja selfieposeerauksia kaikille.

Kun olen selaillut Pingin muistiinpanojani, jään aina tuijottamaan ensimmäistä kirjoittamaani lausetta:

“Maailma muuttuu niin kovalla vauhdilla, ettei kukaan tiedä mitä tekee. Siinä vaiheessa kun luulee tietävänsä, on jäänyt jälkeen.”

En muista miksi tuon kirjoitin, mistä sen luin tai kuka sen sanoi. Mutta huomaan palaavani siihen aina uudestaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa helposti kokee erilaisia riittämättömyyden tunteita.

Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti paljon kaikenlaista, omaksuttavan tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti, eikä meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta oppia kaikkea. Miksi sitten edes yritämme olla mahdollisimman hyviä tai parhaita jossain? Parhaus on tässä muuttuvassa maailmassa maaliviiva, joka liikkuu jatkuvasti. Sitä on mahdotonta saavuttaa. Jos yrittää päästä samaan kuin muutkin, on tuomittu pettymään.

Sosiaalinen media on täynnä mittareita ja vertailua. On klikkauksia ja seuraajia, on kävijämääriä ja listauksia, on painetta julkaista päivittäin/viikoittain ja tuottaa aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Se on rankka maailma, jossa huomaa jo hyvin nuorten kärsivät paineita hyväksytyksi tulemisesta vertaamalla itseään mittareiden kautta muihin ihmisiin, etenkin niiden muiden ihmisten seuraajien määrään. Siksi onkin tärkeää, että on Pingin kaltaiset tapahtumat sitkeästi muistuttavat erilaisuuden tärkeydestä ja oman polun kulkemisesta ja siitä, että jokainen meistä on tärkeä, jokaisella meistä on oma tärkeä tarinansa kerrottavana ja oma polkunsa kuljettavanaan.

Kaikkia esiintyjiä, työpajoja ja keskustelua yhdisti punainen lanka – rohkeus olla oma itsensä. On tärkeää löytää oma äänensä ja tehdä  “omaa juttuaan”, sillä aitous paistaa läpi. Toisten apinoinnista ei ole kenellekään iloa, joten uskotaan itseemme ja ollaan rohkeasti omanlaisiamme <3

Keskustele