Tehtävä oli yksinkertainen. Meidän tuli kirjoittaa työhakemus Fraktiolle ja palauttaa se viestinnän opettajalle arviointia varten. Jokaisen tuli tutustua tarkasti yritykseen tämän nettisivujen perusteella ja kirjoittaa hakemus sillä ajatuksella, että on hakemassa osaksi työyhteisöä- ja kulttuuria, ei vain työpaikkaa. Jo reippaasti työelämää kokeneena aloittelevana insinöörinä, minulla oli tietysti jo valmiiksi kirjoitettu työhakemus ja CV, jotka molemmat on viilattu raameihin sopiviksi. Ne kertovat taidoistani, mutta ei liikaa, jotta työnantaja ei pitäisi minua mahtailevana. Niissä lukee mielestäni tärkeimmät työtehtäväni, mutta ei kuitenkaan liian tarkasti, jotta se ei olisi tylsää luettavaa. On käytetty Word-pohjaa ja sopivan kokoista fonttia. Ongelmana oli vain se, että se ei oikeasti kertonut minusta.
Tutustuin Fraktioon nettisivujen kautta pitkään ja ymmärsin, että täysien pisteiden saamiseksi työhakemukseni ei kuvasta ollenkaan sitä, millainen osa yrityksen yhteisöä ja kulttuuria oikein olisin. Lisäksi, halusin oikeasti Fraktiolle töihin. Aloitin siis alusta.
Kerroin itsestäni ja työkokemuksestani tarinan muodossa. Perustelin miksi olisin hyvän työkaverin sijasta helvetin hyvä ja kehuin Fraktion välipalapolitiikkaa, koska uskon vakaasti työntekijöiden hyvinvoinnin tukemiseen ravinnolla. Minua ei nolota kertoa, että olen taitava, ahkera ja innovatiivinen, siispä tein niin. Ainoa ongelma oli se, että taitoni eivät vielä mitenkään riittäisi Fraktion kovaan tasoon. Kerroin myös siitä. Hain koodariksi yritykseen, joka on Suomen kovinta tasoa ja kirjoitin selkeästi, että en oikeastaan edes osaa koodata kovinkaan hyvin. Lähetin hakemuksen ensin Fraktiolle, sitten viestinnän opettajalle.
Tehtävästä sain pisteitä 5-, sillä se oli vähän liian pitkä. Fraktiolta sain kutsun käymään heidän toimistollaan. Jälkimmäiseen reagoin samalla tavalla kuin yleensä jos jotain käsittämättömän siistiä tapahtuu: voimalla pahoin.
Minulle esiteltiin päheintä toimistoa, missä olen koskaan käynyt. Keskustelimme ja tulimme siihen tulokseen, että Fraktion koodareiden tulisi olla hyviä koodaamaan. Tai siis helvetin hyviä. Pidimme kuitenkin toisistamme paljon ja palasin usein Fraktiolle seuraamaan perjantaipresiksiä. “Hitto! Mun on pakko päästä tonne!”, muistan ajatelleeni, kun katsoin mielenkiintoisia presiksiä mitä ihmeellisimmistä aiheista.
Fraktiolaisten ystävällisyys, hauskuus ja äärimmäinen ammattitaito tekivät suuren vaikutuksen. Lisäksi he olivat helposti lähestyttäviä, joten aloittaessani oman innovaatioprojektini toteutusta uskalsin kääntyä heidän puoleensa. Eräänä iltana perjantaipresiksen jälkeen kysyin toimarilta, löytyisikö toimistolta jotain pientä nurkkausta, johon minä mahdollisesti voisin mahtua tekemään projektiani. Jesse lupasi ottaa asian puheeksi yhteisessä palaverissa ja muistaakseni tokaisi, että “keksitään jotain”.
Jonkin ajan kuluttua istuimme toimiston Kinossa ja sovimme, että teen tulevan kesän aikana projektiani vapaasti Fraktion tiloissa, saan tarvittaessa sparrailua ja apua, sekä jääkaappioikeudet. Vastineeksi Fraktion edustajat halusivat, että saan oikeasti jotain aikaiseksi sovitun ajan puitteissa ja jokusen raportin etenemisestä. Kiitin, otin tarjouksen vastaan ja kiljuin ja pompin ilosta vasta kotona, sillä en halunnut heidän pitävän minua outona heti alussa.
Yksi hienoimmista kesistä rakentui arkityöpäivistä, mutta illat olivat omistettu projektilleni ja Fraktiolle. Minulla oli paikka jossa voin koodata rauhassa, nauttia Kampin kattoterassin maisemista, katsoa Youtube-videoita isolta screeniltä ja kokkailla lehtikaalisipsejä. Molemmat osapuolet hoitivat osansa sopimuksesta. Sain apua suunnittelussa ja toteutuksessa, opin valtavasti koodaamisesta ja sain valtavasti motivaatiota jatkaa opiskelua. Olen aidosti kiitollinen kaikille fraktiolaisille tästä mahdollisuudesta ja ihanasta kesästä.
Mitä projektiini tulee, pidin siitä perjantaipresiksen viime viikolla. Voit katsoa sen alta.
