Tänä vuonna yhteiset hetket ja yhdessä tekeminen ovat nousseet entistä tärkeämmiksi. Keväällä olosuhteiden pakosta perinteinen retriitti järjestettiin etänä. Vaikka etäinen yhteinen tekeminen oli mukavaa, jäi jotain puuttumaan. Työyhteisönä kaipasimme yhdessäoloa. Siksi kesän jälkeen päätimme ottaa tuon puuttuvan palasen takaisin ja viettää toisen retriitin, tällä kertaa fyysisesti yhdessä.
Perjantaina 4.9.2020 odotettu miniretriitti vihdoin koitti ja marssimme ajan hengen mukaisesti maskit naamalla kahteen bussiin ja hurruuttelimme vajaan tunnin pohjoiseen. Kohteena oli Perttulan huikea Vauhtifarmi.
Tutustutaan!
Meille on viimeisten kuukausien aikana siunaantunut useampia uusia fraktiolaisia. Siksi halusimme aloittaa yhteisen päivän tutustumalla toisiimme. Jokainen marssi vuorotellen muiden eteen, jonka jälkeen 90 sekunnin ajan kaikki muut saivat kertoa asioita, joita tiesivät hänestä. Opimme kaikenlaista uutta ja yllättävääkin toisistamme. Esittelyjen jälkeen jumppasimme vielä yhdessä Fraktion arvolupauksia ja ideoimme galaksit räjäyttäviä mainoskamppiksia.
Perinteinen retriitin yhteiskuva vuosimallia 2020
Mikä voisi paremmin parantaa yhteishenkeä kuin toistemme ampuminen värikuula-aseilla? Ei mikään! Kolme tuntia meni lentäen kun juoksimme hiestä ja sateesta märkinä kostealla pellolla lainakumpparit jalassa ja ammuimme toisiamme minkä kerkesimme. Muistona tästä riemusta on kipeytyneet poskilihakset (nauramisesta) ja muutama kämmenen kokoinen mustelma raajoissa.
Hikoilun ja räiskimisen jälkeen oli aika herkutella grilliruualla ja saunoa pellolla hankitut hikikarpalot viemäriin. Vauhtifarmi sopi tällaiseen puuhaan mainiosti – saunassa lauteita riitti, uima-altaassa vesi oli mukavan viileää, paljussa pystyi lämmittelemään paintballin kurittamia lihaksia ja terassilla oli lääniä nauttia grillin herkuista. Yöllä sanoimme hyvästit Vauhtifarmille ja bilebussimme kuljetti iloiset fraktaalit takaisin kotiin.
