Ciao! Olen 28-vuotias koodari Helsingistä ja kirjoitan lyhyesti siitä, miten päädyin Fraktiolle töihin. Uratarinoita Fraktiolaisilta on tullut jo pari, kuten Riinan matka devaajaksi ja Sadun polku palvelumuotoilijaksi. Tämä on minun tarinani.
Lapsuuden haaveet ja epävarmuus tulevaisuudesta
Lapsuudesta asti minulla on ollut muutama unelma-ammatti: arkkitehti, rakennusmestari, sijaisnäyttelijä sekä myöhemmin haaveksi tullut koodaajan ammatti. Vielä lukiossa olin epävarma, mitä tahdon tulevaisuuteni suhteen tehdä ja tuntui, että unelmat vaihtuivat yhtä usein kuin kalsarit. Sijais- ja stunt-näyttelijän haaveet kariutuivat jo alkumetreillä.
Suoraan lukiosta siirryin pariksi vuodeksi työelämään Stockmannille. Tiesin, että haluan tulevaisuudeltani jotain muuta, sillä työ tuntui puuduttavalta ja tylsältä, mutta koin sen silti hyvänä välietappina elämässäni. Kasvoin näiden vuosien aikana ja sain uutta motivaatiota. Tapasin myös nykyisen vaimoni kyseisessä työpaikassa.
Ideasta IT-insinööriksi
Vaimoni päästyä opiskelemaan Kuopioon aloin tosissani myös pohtia tulevaisuuteni uravaihtoehtoja. Päätin yhteishaussa hakea Kuopioon rakennusmestariksi sekä IT-insinööriksi.
Rakennusmestarin opiskelupaikan sain, mutta jo pian tajusin alan oleva jotain muuta, mitä halusin. Jäljelle jäi kokeilla IT-insinöörin tutkintoa. Olen aina pitänyt tietokoneista, elektroniikasta ja koodaaminen on tuntunut kiinnostavalta. Pääsin pääsykokeesta läpi ja siitä alkoi 3,5-vuotinen opintotaival Kuopion ammattikorkeakoulussa.
Koulu sujui hyvin ja opin paljon; lähinnä perusteita, C#, C++, Python, jQuery, SQL, JavaScript, Android Studio ynnä muihin. Toisiin asioihin, kuten C# ja C++ perehdyttiin enemmän kuin muihin. Perusteiden oppiminen loi hyvän pohjan. Ammattikorkeakoulun päätyttyä olin saanut hyvät eväät jatkaa työelämään. Tyytyväinen olin myös päätökseen muuttaa Kuopioon ja kokea opiskelijaelämä täysin vieraassa ympäristössä. Savolaisten leppoisuus ja uudet ystävät tekivät opiskelutaipaleestani vieläkin ikimuistoisemman.
Syväsukellus työelämään
Palataan vielä hieman ajassa taaksepäin ammattikorkeakoulun loppuvaiheeseen. Sain huikean mahdollisuuden suorittaa työharjoittelun ja tehdä opinnäytetyöni samassa paikassa Bertschi Finland Oy:ssä, joka on logistiikka-alan yritys. Aloitettuani työt vielä opiskelijana Bertschillä huomasin, ettei koulussa saamani tietotaito riittänyt. Jouduin opiskelemaan valtavasti itsenäisesti ja siirtymään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Bertschillä käytössä oli React-niminen JavaScript-kirjasto, joka ei ollut minulle ennestään tuttu.
Ensimmäisenä harjoittelupäivänä iski paniikki ja olin vähällä luovuttaa. Itsenäisesti tietoa hankittuani huomasin, että React onkin suosittu ja käytetty kirjasto, mitä monet yritykset käyttävät ohjelmistokehityksessä. Tiesin hyötyväni siitä tulevaisuudessa ja sain motivaatiota jatkaa. Yllätyin siitä, miten kolmen vuoden opinnot eivät olleet antaneet tällaiseen eväitä.
Helpotukseksi harjoittelun alku oli leppoinen ja sain rauhassa perehtyä Reactiin. Sain myös työkavereiltani tukea ja ymmärrystä. Aloitin harjoittelun menemällä mukaan kesken olleeseen projektiin. Tein projektissa pieniä muutoksia, joista siirryttiin haastavampiin asioihin, kuten toiminnallisuuksien tekemiseen. Harjoittelun aikana olin oppinut Reactista ja Meteorista paljon. Tykkäsin niistä kovasti, sillä ne tuntuivat helpommilta kuin asiat, joita olimme käyneet koulussa.
Harjoittelun jälkeen sain vielä tehdä opinnäytetyöni samassa yrityksessä ja sain myös lisää vastuuta. Tuntuu, että motivaationi ja innostus koodaamista kohtaan kasvoi suuresti vasta työtä tehdessä. Ajoittain opintojen aikana koin kyllästymisen hetkiä ja turhautumista, mutta tositoimiin päästyäni ymmärsin olevani oikealla alalla.
Opinnäytetyöni oli tehdä Reactilla Bertschin konttikorjaamolle web-sovellus. Bertschin rekkojen konttikorjaamon senhetkinen toimintatapa oli tarkoitus siirtää kyseiseen sovellukseen. Alku oli helppo ja koin tekemisen mielekkääksi, sillä sain onnistumisen kokemuksia ja tunsin edistyväni hyvää vauhtia. Mitä pidemmälle sovellusta vietiin, sitä enemmän sain vastuuta ja tekeminen vaikeutui. Toiminnallisuudet monimutkaistuivat jatkuvasti. Opinnäytetyön lopussa olin kuitenkin saanut tehtyä sovelluksen, joka oli valmis testausvaiheeseen eli olimme päässeet tavoitteisiin
Koodaajaksi Fraktiolle
Valmistuttuani koulusta vuonna 2020 minulle tarjottiin töitä Bertschiltä ja otin työn ilomielin vastaan. Koronan vuoksi kuitenkin myös Bertschi koki taloudellisia tappioita ja joutui vähentämään henkilökuntaa, koskien myös minua. Vastavalmistuneena aloin etsiä työpaikkaa. Aluksi koin epätoivon hetkiä, kun valtavien työhakemusten määrästä huolimatta en saanut yrityksiltä vastauksia tai päässyt edes haastatteluihin. Puolen vuoden työnhaun jälkeen kuulin tutun kautta Fraktiosta. Perehdyin Fraktion toimintaan ja ajattelin sen sopivan minulle täydellisesti. Laitoin työhakemuksen ja sainkin jo pian kutsun haastatteluun.
Saapuessani Fraktiolle ensimmäiseen työhaastatteluun, minua jännitti erittäin paljon. Tiesin, että Fraktion työtekijät ovat kokeneita konkareita ja koin kaikkien rinnalla itseni epävarmaksi ja kokemattomaksi. Jota myös olin. Ensimmäisen työhaastatteluvaiheen jälkeen oloni ei ollut kovin luottavainen, koska jännitys vei haastattelutilanteessa voiton. Sain kuitenkin kutsun vielä seuraavaan haastatteluvaiheeseen. Suoriuduin toisesta haastattelusta jo paljon paremmin ja pystyin vähitellen olemaan oma itseni. Tiesin, että kyseessä olisi urani kannalta merkittävä askel, mikäli pääsisin töihin sellaiseen ohjelmistotaloon kuin Fraktio, jossa kaikki tekijät ovat kovia osaajia. Toisen haastattelun jälkeen minulle tarjottiin töitä Fraktiolla, eikä vastausta tarvinnut hetkeäkään miettiä.
Kehittyminen konsultiksi
Siitä alkoi tarinani Fraktiolla. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita ja opittavaa oli paljon. Jo ensimmäisenä työpäivänä sain asiakkaan. Hommat etenivät nopeasti, aikataulu oli tiukka ja pääni oli pyörällä, mutta hyvä työympäristö ja kollegat auttoivat. Hyvä työilmapiiri on itselleni ollut aina prioriteetti. Työssä pitää pystyä viihtymään ja kokemaan työ mielekkääksi.
Aloin vähitellen sopeutua Fraktion tavoille, ja kokea olevani osa työyhteisöä sekä tasavertainen kollega. Nyt olen työskennellyt Fraktiolla 1,5 vuotta ja oppinut olen varmasti enemmän kuin koko kouluni aikana. Joudun jatkuvasti kohtaamaan työssä haasteita ja kehittämään itseäni, mutta se vain lisää motivaatiotani ja paloa tätä alaa kohtaan. Odotan innolla tulevaa Fraktiolla.
