Tämä kirjoitus on toinen osa sarjassamme Fraktiolaisten uratarinoita. Tarinani siitä, kuinka kiinnostukseni koodaamista kohtaan kyti pitkään, mutta lopulta, vasta lähes kolmikymppisenä, siirryin ajatuksista tekoihin.
Ysäri
Ystävä, jonka olen löytänyt itselleni kirjastosta pyytää minua kylään. Tämän ystävän tapasin paikallisen kirjaston lasten kirjahuoneessa. Kalkuloin hetken. About sama ikä. Check. Hyvä kirja check. Pakko olla hyvä tyyppi. Esittäydyin. "Moi olen Riina. Voinko tulla teille huomenna?"
Uudella ystävälläni on kotona tietokone. Käynnistellään PC:llä the Lion King -peli yhdessä. "Tähän kirjoitetaan näin ja näin ja nyt se käynnistyy". Olen koukussa.
Myöhemmin meidän kotiimme hankitaan myös PC. Rakastun jopa kaikkiin ilmaispeleihin ja pelaan nopeusennätyksiä Miinaharavalla. Kikkailen koneen kanssa ja tutustun sen ihmeelliseen maailmaan.
Yläaste
Internetin ihmeellinen maailma käy yhä tutummaksi ja tutummaksi. Ystävien kanssa alamme kommunikoida mIRCin välityksellä. Liityn usealle kanavalle idlaamaan ja ihmettelemään nerokkaiden sekä taitavien ihmisten ASCII taidetta. Ja puhetta ohjelmoinnista.
Tässä on sitä jotain.
Koulu tuntuu helpolta. Varsinkin matematiikka, josta lukion myötä tulee rakastamani aine. Ongelmanratkaisusta saan onnistumisen iloa ja välillä myös hakkaan päätä seinään, kunnes ongelma on selätetty.
"Kannattaa hakea lääkikseen", sanoo opinto-ohjaaja ja vanhemmat.
Kukaan ei kannusta tuolloin minua valitsemaan polkua IT-puolelle tai insinööriksi. Myöhemmin tämä on tuntunut jotenkin sukupuolisidonnaiselta seikalta.
Lukio
Moni ystävistä muuttaa pienen paikkakuntani ulkopuolelle. Kommunikointi siirtyy yhä enemmän internetiin. Olen jo internetin ja sosiaalisuuteni avulla hankkinut ystäviä ympäri Suomea. Vapaa-ajalla harrastan Taekwon-doa ja istun illat koneen ääressä.
Maailma tuntuu avoimelta.
Pääsen lukemaan Kemiaa Oulun Yliopistoon kirjoitustulosteni avulla ja muutan kaupunkiin.
Oulu
Itsenäistyminen. Oma asunto. Yliopistomaailma.
Tajuan pian ensimmäisenä opiskeluvuotenani, että Kemian laitos on minulle ja monelle muulle välietappi sen "oikean" intohimon löytymisessä.
Alan miettiä mitä seuraavaksi. Nuoruuden lääkiskehotukset alkavat tuntua kaukaisilta. Mutta. Entä farmasia? Kemiasta voisi olla hyötyä. Ja sosiaalisuudesta. Luen pääsykokeisiin ja koitan onneani.
Pääsen ensimmäisellä yrityksellä sisään lukemaan farmasiaa Helsingin Yliopistoon.
Helsinki
Iso kaupunki maalaiselle. Paljon mahdollisuuksia, paljon uusia ystäviä. Farmasian opinnot soljuvat eteenpäin, mutta en vieläkään löydä sitä palavaa intohimoa opintoihin ja alaan. Suoritan opinnot loppuun ja mietin jatkuvasti seuraavaa etappia.
Ensimmäisen oikean palkan jälkeen katselen tiliäni ja ihastun rahan tuomiin mahdollisuuksiin. Enää ei tarvitse miettiä opiskelijabudjettia. Lykkään ajatusta uusista opinnoista miettimällä Unicafen antimia ja ikuisia rahahuolia.
Löydän lisää mielenkiintoisia työympäristöjä ja uusia ystäviä. Uskallan ottaa uusia haasteita vastaan, mutta vieläkin ajatus "siitä jostain muusta" kutkuttaa.
Sitä jotain etsimässä
Hakeudun työnohjaukseen ja mietimme yhdessä ohjaajan kanssa mikä on se mun juttu. Pallottelemme ajatuksia ja asioita useita kuukausia. Näiden kuukausien aikana haen muun muassa sisustusarkkitehdin koulutukseen. Jälkikäteen ajateltuna on onni, että en päässyt sisään.
Ystävien kanssa iltaa viettäessä ryhmässä syntyy ajatus: "Riinasta vois tulla koodari. Se olis ihan sua." Myös muut tuttavat komppaavat ideaa. Jopa työnohjaaja huomauttaa, että tämä ajatus on ollut ohjauksen alusta saakka mukana.
Aloitan avoimen yliopiston Java-kurssin ja rakastun hetkessä. TÄÄ ON SE.
Löydän Mimmit koodaa -verkoston ja osallistun tapahtumiin. Rakastun yhteisöön ja ihmisiin. Ja loputtomaan ongelmanratkaisuun.
Jatkan itsenäistä opiskelua. Tiuhan googlailun tuloksena haen AW Academyyn.
AW Academy
Minut valitaan kevään 2019 JavaScript Fullstack -kurssille.
Heti tutustumisillan jälkeen hehkuttelen ystävilleni, kuinka olen löytänyt sen mun juttuni. Ja kuinka olen löytänyt myös joukon mielenkiintoisia ihmisiä, joilla on sama päämäärä sekä vertaistukea.
Tiukan puristuksen jälkeen valmistun ja pääsen töihin paikkaan, jossa minun farmasistitaustastani on myös hyötyä. Firman IT-tiimissä koen vihdoin kuuluvani joukkoon.
Fraktio
Ystäväni on töissä firmassa, jota hän hehkuttelee ja joka kuulostaa siltä, mistä jo Academyn aikaan haaveilin. Laitan viestiä rekryyn ja pääsen haastatteluun.
Rekryprosessin päätteeksi minut valitaan Fraktiolle mentoroitavaksi.
Kasvan mentoroinnin aikana konsultiksi ja React Native -osaajaksi.
En olisi farmasistivuosinani voinut kuvitellakaan tällaista työtä. Voin tehdä töitä etänä. Voin päättää itse yhdessä tiimin ja asiakkaan kanssa työajoistani. Minulla on ympärillä joukko älykkäitä osaajia, jotka ovat valmiita auttamaan tiukan paikan tullen. Voin vaikuttaa työhöni ja työyhteisöön muun muassa konklaavien kautta. Minun toimistollani on ELOKUVATEATTERI.
Ja mikä parasta. Nautin työstäni ja tiedän, että tämä on se minun juttuni nyt ja pitkään tulevaisuudessa.
Enää en haaveile jostain muusta, vaan voin kasvaa rautaiseksi ammattilaiseksi yhdessä mahtavien ihmisten keskellä.
Nyt on hyvä.
Retro
Minulla on onnea, koska olen utelias ja rakastan keskustella uusien ihmisten kanssa.
Minusta tuntuu, että urapolkuni on johtanut tähän, koska olen ollut valmis heittäytymään ja kokeilemaan. Olen myös onnistunut ympäröimään itseni kannustavilla ja hienoilla ihmisillä.
Alanvaihtoa harkitseville sanon aina: "Ole utelias, heittäydy".
Vaikka polkuni on ollut mutkikas, en kadu yhtään askelta matkan varrella. Olen oppinut jokaisesta paljon ja devaajana olen onnekas siitä, että minulla on tietämystä ja kokemusta myös muista aloista. Kaikkea matkan varrella voi hyödyntää tulevaisuudessa.
Just do it.
Lue myös blogistamme, miten Ilmarista tuli koodari ja jos haluat tulla meille työkaveriksi, tutustu rekrysivuihimme ja laita viestiä.
