Tarkoituksenmukaisuus korostui
Koimme tänä vuonna sen, kun vapaa-ajan aktiviteettimme poistuivat tai vähintäänkin supistuivat, ja kuinka työelämän merkitys korostui. Moni mietti, että mikä onkaan se työn pointti tämän kaiken marraskuisen harmauden keskellä? Oli kyseessä koronan, ilmastonmuutoksen, tai minkä tahansa globaalin tai lokaalin kriisin aiheuttama eksistentialisinen kuumotustila, oman työn vaikutus on noussut näinä aikoina framille. Mihin olemme menossa ja mitä olemme tekemässä, ja miksi, OI MIKSI?
Eksistentiaalinen kuumotustila ja toisaalta halu selkeyttää olemassaolon tarkoitusta näkyi vahvasti niin yksilö kuin yritystasolla. Vaikka osakeyhtiölakiin on aikoinaan painetun oletustarkoituksen mukaan yrityksen tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa, ollaan näistä ajoista kuljettu entistä verkostoituneempaan ja kokonaisuutta ymmärtävämpään maailmaan. Tässä kontekstissa ajan yli yltävä tarkoitus ja ympäristön huomioiminen on noussut ja tulee nousemaan yhtä lailla henkisen kasvun rinnalle. Kirjoitimme tästä jo aikaisemminkin. Voit lukea blogautuksen tästä.
Uudet taidot ja paikkariippumattomuus
Tämän vuoden tuomat haasteet ovat toisaalta pakottaneet, mutta toisaalta myös suoneet meille mahdollisuuksia oppia uusia taitoja. Näitä ovat muun muassa etätyötaidot. Näillä en tarkoita pelkästään Meets, Zoom, tai Teams puheluiden sujuvaa hanskaamista vaan jotain muuta, pehmeitä taitoja. Viestintää, etä-empatiaa, yhteisöllisyyden ylläpitoa ja rakentamista sekä muutosten hallintaa. Voit taputtaa itseäsi olalle, sillä tässä ei ole kyse suinkaan mistään kevyestä muutoksesta. Olet suurella todennäköisyydellä kasvanut etätyön maisteriksi.
Monella työyhteisöllä on ollut kriisin keskellä eräänlainen, joskin perinteisiä myyttejä kesympi, kollektiivinen sankarin matka. Olemme vastahakoisesti joutuneet “uuteen maailmaan”, kenties hakeneet apua etätyömaailman pioneereilta, kokeneet sekä etätyöhoneymoonin että sitä seuraavan krapulan ja -väsymyksen, ja lopulta totuttautumisen kautta transformaation. Ennen pitkää yhteisö nousee normaalimaailmaan tai oikeastaan uuteen normaaliin uusin kyvykkyyksin ja osaamisin, valmiina tuomaan oppejaan muille.
Paikkariippumattomuus on osoittautunut olevan mahdollisuus, ja uskon vuonna 2020 tapahtuneen vuosikymmenen verran edistystä siinä, millaisia työnteon mahdollisuuksia yritykset mahdollistavat ja mitä yksilöt uskaltavat kokeilla. Työsuhteiden muuttuminen kohti keikkatyölais- tai freelancer-maista mallia kasvaa – toisaalta vuosi 2020 on nostanut vakituisen ja varman tulon entistä arvokkaammaksi.
Henkisen kasvun vuosi kehitti resilienssiä
Monta vuoden aikana kokemaamme edistysaskelta voisi kutsua post-traumaattiseksi kasvuksi. PTSD:n vähemmän tunnettu vastakohta on ilmiö, jossa ihminen kasvaa ja kehittyy traumaattisen tilanteen johdosta. Trauman myötä kehittyvä ja parantuva hahmo on yhtä kuin antifragiili henkilö, joka kehittyy sykleissä reflektoinnin ja oivallusten myötä.
Resilienssi, ja uudenlaiseen tilanteeseen sopeutuminen on pakottanut ihmisiä erityisesti tänä vuonna mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Vaikka tässä kohtaa vuotta pandemiaväsymys olisikin mittaristossa korkealla, on meistä moni kasvanut todennäköisesti useammalla mittaristolla siinä minkälaisiin ympäristöihin voimme sopeutua. Väitän, että yksittäisten taitojen oppimisen lisäksi kykysi omaksua uusia taitoja on kasvanut.
Jonkinlainen 2020 traumatilanne on antanut meille vähintäänkin perspektiiviä, ja 2020 on ollut meille tietynlainen pakotettu negatiivisen visualisoinnin harjoite. Tämä vuosi on vihjaillut meille mitä kaikkea voimme menettää, ja sitä kautta mitä arvostamme.
Jatkuvuus kantavana voimana
Riittävän tason jatkuvuus on ollut tänä vuonna itselleni tärkeää niin töissä kuin töiden ulkopuolella. Heitin rutiinit ja tavoitteet mäkeen, loin tilalle systeemejä ja niiden suorittamista niin että oman elämän hyrrän pyöritys oli ajasta ja paikasta riippumatonta. Rutiinit saattavat rikkoutua ja tavoitteet tulla saavutettuksi – tai karata mahdottomuuksiin. Pääasia tänä erityisenä vuotena oli, että itselle tärkeät prosessit mukautuivat muuttuneisiin maailmankuviin, tilanteisiin, ja rooleihin niin että elämä ei tilttannut.
Generalismin ylistys
Eri tieteenalojen vähintäänkin perustason ymmärrys on osoittautunut hyvin tärkeäksi omassa elämässä ja roolimuutoksessa tänäkin vuonna. Tietynlainen generalismi, kokonaisen yrityksen systeemin omassa päässä mallintaminen ja sopivasti yksinkertaistaminen on asia johon itse koen tarvitsevani monen toisiensa kanssa hyvin erilaisen asian ymmärtämistä. Mikäli generalismin tuska kosteuttaa juuri sinun kainaloita juuri nyt, hae synnninpäästöä David Epsteinin kirjasta Range.
2020 vuoden lonkerot koskettavat jotakuinkin kaikkia, suoraan tai välillisesti. Nyt viimeistään tulisi meidän ymmärtää tuntemattomankin kanssaihmisen potentiaalinen tuska ja ottaa vähän chillimmin, jopa tämän kriisin päätyttyä. Jos siitä jäisi meille kaikille pysyvä oppi.
