Kaksi vuotta sitten järjestettiin Fraktion ensimmäinen elokuvanäytös “X-Men: Days of Future Past”. Nyt kun leffa sai jatkoa, oli leffaillankin saatava jatkoa. Siispä me menimme yhdessä katsomaan jatko-osan. Ja meillä tarkoitamme omien tyyppiemme lisäksi asiakkaita, ystäviä, yhteistyökumppaneita, naapureita, aulavartijaa ja kaikkia joiden kanssa ollaan jollain tapaa yhteydessä.
Fraktion ensimmäinen leffapäivä järjestettiin pari vuotta sitten, kun halusimme ilahduttaa asiakkaitamme ja ystäviämme. Meille on valikoitunut yllättävän paljon ihmisiä, joille elokuvat ovat lähellä sydäntä, joten leffailta tuntui hauskalta ja luonnolliselta tapahtumalta. Ja koska kukaan ei ollut omaa näytöstä aikaisemmin ostanut, ajatus kutkutteli mukavasti.
Yritimme alunperin saada elokuvaksi lupaavalta näyttäneen scifi-eepoksen Transcendence, mutta sitten korkein mahdollinen taho (Johnny Depp, väittää Pekkis sinnikkäästi) kielsi elokuvan näyttämisen ennakkoon. Hyvä niin, koska vieraamme olisivat kivittäneet meidät jos olisivat joutuneet katsomaan sellaista tuubaa!
Parin mutkan jälkeen leffaksi päätyi supersankariräime X-Men: Days of Future Past. Leffaherkuiksi tarjoilimme meheviä lakuja omista teemaan sopivista lamantiinilakupaketeista.
Kun katsomamme X-Men-leffa sai tänä vuonna jatkoa (X-Men: Apocalypse), oli leffaillankin saatava jatkoa. Siispä me taistelimme kynsin ja meloin, jotta saisimme tälläkin kertaa uuden X-Menin nähtäville ennakkonäytöksenä. Finnkinon yritysmyynti oli esimerkillisen auttavaista ja yhteistyökykyistä (kiitos vaan Noora!), kuten viime kerrallakin.
Koska jatko-osat ovat aina suurempia ja mahtavampia, tänä vuonna annoimme mopon karata huolella käsistä. Ei enää naurettavia pikkusaleja, vaan Tennispalatsi kakkonen ja 350 paikkaa! Eikä enää käytössä puhkikuluneita lamanlakuja, vaan poppareita ja limsaa kuten elävissä kuvissa tapana on!
Kolmesataaviisikymmentä vierasta kuulosti aluksi paljolta, mutta Fraktion seuraajille tykitetty Facebook-postaus “myi” näytöksen tehokkaasti loppuun parissa päivässä.
Ihanat muhkeat Tennispalatsin penkit toivottivat meidät tervetulleiksi.
Lamantiini messiin
Tennispalatsille lähdimme lamantiini kainalossa. Ihan vaan koska… no, ei siihen mitään syytä tarvita. Joskus vaan on pakko saada lamantiini mukaan.
Perillä Tennispalatsilla lamantiini sai oman paikkansa penkistä. Finnkinon työntekijät olivat niin huomaavaisia, että mulkosilmä sai nenälleen ihan omat 3D-lasit.
Onnellinen lamantiini ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa.
Odottavan jono on pitkä
Puoli tuntia ennen leffan alkua Finnkinon Matti kävi kyselemässä, joko väkeä saisi päästää saliin, sillä jono ulkopuolella oli turvonnut muodottomaksi massaksi ja rahvas mölysi oven takana äänekkäästi leipäänsä ja sirkushuvejaan. Näytös oli bookattu täyteen jo edellisellä viikolla, mutta Suomen tyhmä puolivälierä jokakeväisessä MM-lätkässä sai käsittämättömästi osan perumaan ilmoittautumisensa.
Peruutukset olivat myös onni, koska nyt mukaan pääsivät myös he, jotka eivät olleet ehtineet ilmoittautua ennen näytöksen täyttymistä. Vaikka tiesimme, että sali tulisi melkein täyteen, oli meille silti suuri yllätys kuinka valtava määrä väkeä neljättäsataa ihmistä lopulta on!
Omat popparit ja traileri
Koska lamantiinit ovat meille tärkeitä, oli meidän pakko saada nuo harmaat ihanat möhkäleet mukaan leffanäytökseen. Päätimme tehdä lamantiineista oman animaation leffan alkuun, ikään kuin traileriksi. Ja samalla teemalla syntyivät popcorn-rasiat. Molempia tehtiin asiaankuuluvalla hartaudella ja innolla. Ja kaikki tehtiin tietenkin alusta loppuun ihan itse.
Traileria väännettiin ja säädettiin yökausia, mutta lopussa seisoi kiitos. Lopputulos ylitti kaikki odotukset, ja traileri sai leffakansalta huikeat ja ansaitut aplodit. Videon voitte katsoa alhaalta, ja making of -dokumentti saa varmasti ikioman blogautuksen myöhemmin!
Ensi vuonna emme tätä menoa tarvitse edes vieraalla Amerikan maalla tehtyä elokuvaa, vaan voimme järjestää itse tehdyn “Säyseät Lamantiinit”-animaation maailman ensi-illan!
X-Men: Apocalypse
Haimme maahantuojalta kasan mutanttiroinaa, ja arvoimme ne mahtavin menoin ennen traileria ja elokuvaa. Pekkis oli koodannut tätä tehtävää varten lahjomattoman Arporaattorin, joka “yllättäen” arpoi kaikki mainostauhkat juuri sinne minne pitikin. Käsittämättömällä tuurilla (uskoo ken tahtoo) yksi setti meni kaukaisimmalle vieraallemme, joka ilahdutti meitä läsnäolollaan aina suuren meren takaa Ruotsista asti!
Elokuvaa vähintäänkin siedettiin, sillä kukaan ei poistunut kesken kaiken eivätkä popcornit lentäneet ruudulle. Oma mielipiteemme on, että leffa oli katsottava. Parasta oli tietenkin seura. Ja lamantiinit. Tässä vielä muutama valistunut mielipide meidän tyypeiltä.
“Mehukas, mutta ylipitkä yhdistelmä supersankarielokuvien parhaita paloja ja hirveimpiä kliseitä.” – Kola-Ville
“Mutanteilla ei voi mennä pieleen. Tykkäsin. Wolverinea tosin olisin halunnut nähdä enemmän. Tai siis pidempään :)” – Elsis
“7/10. Katsottava ja viihdyttävä, mutta selvästi huonompi kuin kaksi edellistä sarjan elokuvaa. Kärsi huonosta rytmityksestä, mitään ei tapahtunut ja sitten leffa loppui.” – Pekkis
“8/10. Juoni 2D. Näkymät 3D.” – Kluutti
“Smiip!” – Pehmolamantiini
”5/7. Pahiksen apulaiset olivat lähes täysin turhia ja pelkkää täytekamaa. Pääosin viihdyttävää settiä.” – Hamilton
Yksi leffassa mukana olleista hyvistä tyypeistä (Petri Kuittinen) ehti jo kirjoittamaan arvostelun leffasta. Käykää lukemassa!
Kiitos
Leffapäivä oli hieno päivä. Riittävän hyvä leffa, salin täydeltä hyvin käyttäytyviä ystäviä ja sopivasti rapisevia popcorneja. Kiitos kaikille, kun olitte mukana! <3 Nähdään taas ensi tai sitä seuraavana vuonna – hienossa ja remontoidussa Tennispalatsi ykkösessä!
