Viimeiset 10 vuotta olen käsistäni lähteneisiin työhakemuksiin raapustanut ”Luja halu kehittää ja kehittyä vievät minua eteenpäin. Etsin organisaatiota ja tiimiä, joka jakaa saman intohimon.” (Teksti kuulostaa omastakin mielestäni lattealta treffi-ilmoitukselta, mutta älä anna sen laimentaa ajatusta.)
Muotoiluinstituutin palvelumuotoiluopintoihini liittyvä harjoitteluni Fraktiolla toi minulle mitä tilasin – koko organisaation täydeltä sydäntä tekemisen taakse sekä jatkuvaa kehittämistä ja keskittymistä asiakasymmärrykseen.
Suurin yllätys minulle on ollut se, kuinka paljon lyhyt aika Fraktiolla opetti organisaation lisäksi itsestäni. Näistä opeista haluan nostaa esiin kolme asiaa.
Ilotulitus tempaa mukaansa
Kirjaimellisesti hyppäsin yhteen monista Fraktion ohikiitävän hetken kokoontuvista ryhmistä, joissa kaikki tuntuu tapahtuvan poimunopeudella.
Viikossa saatettiin tehdä kymmeniä uusia päätöksiä, kysyä mielipiteitä, verkostoitua parinkymmenen uuden kontaktin kanssa, kuvata video ja pistää tsiljoona mainosta pyörimään verkkoon.
Katri, Satu, Vitali, Elsis ja Petteri ovat rautaa. Nopeatempoisia, järisyttävän innostavia, poksahtelevia ilotulitusraketteja. Jokainen tuntui saavan voimaa toisistaan ja ennen kaikkea – puskevat samaan suuntaan ja samoihin tavoitteisiin.
Itselleni tämä muistutti jälleen, miten paljon tiimi todella voi merkitä. Se tempaa mukaansa. Villisti pyörittää ja vie eteenpäin. Näyttää, että kaikki on mahdollista. Huutaa jatkuvasti korvaan (kielikuva, ei siis oikeasti) ”Pistä kroppaa peliin ja koita nyt hitto vie hypätä mukaan junaan.”
Vatulointi pois
Ymmärsin myös, miten pelottomasti asioita todella voi tehdä. Jatkuvasti kokeillen. Matalalla kynnyksellä. Omaa osaamista jakamalla.
Päätin yrittää lopettaa oman vatulointini. Tai ainakin vähentää sitä merkittävästi.
Fraktiolta uusi vähemmän vatuloiva lähestymiseni poiki sisäisen palvelumuotoiluprojektin, jonka pääsin toteuttamaan itsenäisesti huipputiimin tuella. Opin palvelumuotoilullisesti paljon, sain kohdata lisää upeita ihmisiä ja tehdä sitä mitä rakastan.
Toivon, että saatu tieto jatkaa omaa elämäänsä Fraktion tulevissa materiaaleissa. Tutustu projektini tuloksiin, raporttiin, joka kokoaa yhteen tiimien yleisimmät haasteet etäaikana.
Miniyrittäjien maailma
Organisaatiosta tärkein oppi on todellisen itseohjautuvuuden kokeminen. Tuntuu, että Fraktio koostuu miniyrittäjistä. Ihmisistä, jotka kantavat itsenäisesti vastuun yrityksen sateenvarjon alla, mutta saavat myös tilalle vapautta.
Luottamus on avainsana. Uusiin tekijöihin luotetaan lähdöstä saakka. Vastaat itse omasta tekemisestäsi ja sen riittämisestä.
Miniyrittäjät toimivat myös sulavasti yhdessä. Verkostoituvat luontevasti toistensa kanssa, vuorovaikuttavat sopuisasti eri sovellusten kautta, etsivät jatkuvasti uusia inspiraation lähteitä.
Päätökset tehdään yhdessä. Asioista puhutaan avoimesti yrityksen sisäisesti avoimilla foorumeilla. Ollaan eri mieltä reippaasti ja peittelemättä.
Ja kiitetään. Kiitosta ja kannustusta on satanut minullekin varmasti enemmän kuin koko viimeisen viiden työvuoteni aikana yhteensä. Miten hyvä mieli kaikista palautteista on tullutkaan.
Aitous tekee vaikutuksen – lämpö välittyy kohtaamisissa
Miniyrittäjyys on kuitenkin vain pieni pala sitä mitä Fraktion kulttuuri on. Kulttuurin ovat rakentaneet Fraktion ihmiset. Vaikutun edelleen joka päivä siitä, kuinka aitoa ja avointa koko Fraktion väki on – ihan jokainen, jonka olen kohdannut.
Tässä porukassa ei ole mitään turhaa kilkettä tai kalketta. Sen sijaan on rosoista, monenkirjavaa, omaa työtään rakastavaa, helposti lähestyttävää ja omalla kielellä puhuvaa.
Tervetulotoivotus joukkoon oli lämmin heti alusta saakka. Meno tuntui leppoisalta, yhden ison perheen kotoisalta saunaillalta.
Nyt en tarkoita kaveriporukan MM-jääkiekkomatsin etkojatkoja, vaikka näitäkin Fraktiolta epäilemättä löytyy. Vaan vanhan meiningin saunailtaa, jossa istutaan yhdessä perheen kanssa kotisohvalle kylpytakit päällä katsomaan lauantain lottoarvontaa televisiosta. Jaffat käsissä ja pyyhkeet hiusten ympärille kietaistuna.
Leppoisaa. Aitoa. Lämmintä.
Fraktion fraktiolainen
Poikkeuksellista myös on, että tervetulleiksi Fraktion kekkereihin toivotetaan uusiin haasteisiin lähteneet. Huomaan, että hekin kokevat olevansa osa Fraktiota, vaikka nimeä ei enää palkkalistoilla olisikaan.
Vien mukanani ajatuksen, että lähdön hetki on aina myös mahdollisuus kohdata uudelleen. Näin todella haluaisin tehdä. Paljon on vielä kuultavaa. Monet tarinat kaipaavat jatkoa.
