Fraktiolla sisäistä kehittämistä toteutetaan valtaosin konklaavien kautta. Konklaavit ovat meillä sisäisiä tiimejä, joissa voi olla jäseninä ketä tahansa fraktiolaisista. Nimensä se on saanut todennäköisesti jostain puoli-ivallisesta vitsailusta aikojen alussa.
Itseohjautuvaa päätöstentekoa
Nykypäivänä itseohjautuvissa organisaatioissa puhutaan parveista, piireistä, tai muista vastaavista kokonaisuuksista, jotka toimivat joidenkin toisiaan hyvin muistuttavien periaatteiden mukaan. Esimerkiksi sosiokratia 3.0:n hyvin tarkkaan määrittelemät piirit muistuttava paljon konklaavejamme.
Itseohjautuvan organismin itseohjautuvat konklaavit ja tiimit mahdollistavat päätöksentekoa siellä missä se on järkevintä ja tehokkainta, eli lähimpänä tietoa ja tekijää. Vastaavasti, yhteistä päämäärää tavoitellessa on oleellista että itseohjautuvia kokonaisuuksia leikkaa yhteiset arvot, tarkoitus ja tavoitteet. Täyttä autonomiaa ja omavaraista tekemistä yhteensitoo minimitason struktuuri ja raamit.
Rajoja ja raameja epäselvyyttä ja kaaosta vastaan
Struktuuri taikka raamit eivät koskaan, tai ainakaan yleensä, ole täysin mintussa, joten todellisuudessa itseorganisoitumiseen pyrkivä organisaatio liikkuu epäselvyyden ja jäykkyyden välimaastossa – tai pahimmillaan kaaoksen ja byrokratian.
Konklaavien yhteispeliä fasilitoi strategiakonklaavi, joka on tietyllä tavalla “konklaavien konklaavi”, inspiraationa Stanley McChrystalin “Team of Teams”.
Konklaavien tarkoituksena on edistää jotain tiettyä rajattua asiaa, tietyissä puitteissa. Konklaavin voi perustaa kuka tahansa, ja konklaavin voi tarvittaessa lopettaa.
Hiljattain olemme hieman yhtenäistäneet konklaavien toimintaa ja standardisoineet niiden vaatimuksia, sillä täysin vapaamielinen konklaavitoiminta voi pahimmillaan johtaa keskustelukerhoon, joka ei tuota lisäarvoa yritykselle. Täydellinen itseorganisoituminen toki nostaa tällaiset ongelmat totaalisen jaetun vastuun myötä esille ja käsittelyyn.
Tavoitteita ja mittareita likinäköisyyden tilalle
Toinen havaittu ongelma on ollut se, että konklaavitoiminta on ollut liian operatiivista tai toisin sanoen likinäköistä. Konklaavien odotetaan määrittävän itselleen pitkän aikavälin tavoitteita ja mittareita, sekä kuvaamaan strategisia vastuita ja tehtäviä.
Parvimallista lainatut roolit – tekijä, auttaja, ja seuraaja – jakavat ihmiset erilaisiin asemiin ja selventävät osallistumista ja muiden konklaavin jäsenten odotusarvoja. Konklaavin tekjiät ovat yhteisvastuussa muulle Fraktiolle, mutta tekijät voivat keskenään jakaa konklaavin sisäiset roolit ja vastuut. Näin ollen konklaavi voi itseorganisoitua haluamallaan tavalla, mutta konklaavin käyttöliittymä muille pysyy riittävän yksinkertaisena.
Roolit konklaavien ulkopuolella ovat asia erikseen, kuin myös asiakastiimit. Kaikkea ei edistetä konklaavien kautta, mutta tärkeimmät yhteiset asiat hoituvat yhdessäohjautuen.
Joonas Pajunen kehittää Fraktiolla konklaavitoimintaa.
