Joka kerta kun tapaamme uuden ihmisen, nousee esille kysymys lamantiineista. Ja se on mahtavaa, sillä lamantiinit ovat parhain small talkin aihe! Lamantiinia ei kuitenkaan saa pitää “vakan alla” ja nuo ihanat lullakkeet ansaitsevat aivan oman postauksensa, joten tässä se tulee.
Jos siis olet käynyt Fraktion toimistolla tai verkkosivuilla, et ole voinut välttyä lamantiineilta. Niistä on maalattu tauluja, niitä on tehty muovailuvahasta ja aina niitä joku piirtelee valkotaululle tai paperin kulmaan. On myös teetetty lamantiinitarroja, lamantiinilakuja (jo viisi eri versiota), lamantiinikoozieita ja -uikkareita. Luonnollisesti erilaisia lamantiiniesineitä kertyy fraktiolaisten pöydille aina kun joku niitä jostain löytää. Eksoottisin esine taitaa olla joko lamantiiniteehaudutin tai toimistolla pötköttävä keskivertokoodaria suurempi lamantiinisäkkituoli. Fraktiolle on adoptoitu myös oma nimikkolamantiini ja Fraktion nimissä on laitettu kiertämään Vector the Manatee -geokätköreissaaja.
Lamantiinitarroja liimataan ahkerasti läppäreihin.
Lamantiinit löysivät tiensä myös Fraktion leffaan. Ihan fyysisesti paikalla oli rakas säkkituolimme, mutta lamantiineja oli myös popparipaketeissa ja animaation muodossa.
Rakas toimistolamantiini pääsi mukaan leffaan.
Leffaevääksi tarjoiltiin käännettyjä kerneleitä.
Lamantiinirakkautemme on niin kiinnostavaa, että viime keväänä jopa eräät yritysten maskotteja tutkivat tutkijat pyysivät päästä tutustumaan asiaan. Ja me tietenkin sanoimme että joo! Ja samalla kun kerroimme lamantiineista ja esittelimme lamantiinikokoelmamme moninaisuutta, oivalsimme että niitä onkin kertynyt meille jo aika paljon.
Mikä on lamantiini?
Lamantiini on iso harmaa ja ihana vedessä elävä nisäkäs. Se muistuttaa merilehmää, mutta sen pyrstö (meillä tätä kutsutaan melaksi) ei ole haarautunut vaan yhtenäinen melamainen pötkö. Lamantiini tunnetaan myös nimellä kynsimanaatti (trichechus manatus). Se kuuluu sireenieläimiin ja on yksi kolmesta manaattilajista. Ne kaksi muuta ovat kynnetönmanaatti (trichechus inunguis) ja afrikanmanaatti (trichechus senegalensis).
Lamantiini voi ihmeellisen internetin mukaan kasvaa neljän metrin pituiseksi ja jopa 1600 kiloiseksi ihanaksi lullukaksi. Nämä sangen uteliaat kasvinsyöjät elelevät Meksikonlahdella ja Karibianmerellä. Suurin uhka niille on ihminen. Uteliaina ne tulevat liian lähelle veneitä ja laivoja ja saavat haavoja perämoottereista.
Lamantiinien luonnollinen elinalue sijoittuu karbianmeren ympäristöön ja sen läheisyyteen. Ne eivät selviydy alle 15°C lämpöisessä vedessä ja sen vuoksi ne siirtyvät talvisin köllöttelemään lämpimille vesistöille. Floridan rannikolla nämä laiskanpulskeat otukset jäävät usein elelemään sähkövoimaloiden läheisyyden lämpimien lauhdevesien houkuttelemana. Ongelmia on tullut siitä, että ne ovat tulleet riippuvaiseksi lämpimästä vedestä eivät enää ole siirtyneet luonnollisesti lämpimiin vesistöihin. Joissain tapauksissa voimaloita on suljettu, jotta manaatit siirtyisivät luonnollisille talvehtimisalueilleen.
Koska lamantiineilla koristeltuja juomia ei löytynyt, tilattiin juomien suojaksi lamantiini-kooziet, joissa koristeena on pakastemanaatti.
Mistä rakkaus lamantiineja kohtaan alkoi?
Vaikkei lamantiinien palvonta ihan foinikialaisten ajoille takaudu, on sen historia silti pitkä. Se on pidempi kuin Fraktio itse. Tarina alkoi kuulemma jo edellisten työpaikkojen ajoilta, jonkun ihastuttua lamantiineihin ja alettua piirtelemään niitä valkotauluille. Sitten piirtelijöiden määrä kasvoi. Valkotaulut täyttyivät suunnitelmien sijaan lamantiineistä. Lamantiinit saivat omia persooniaan ja uusia muotoja. Näiltä ajoilta on jäänyt luolamaalauksia jälkipolville, joten pelkkään perimätietoon ei tarvitse luottaa.
Kuuluisa lamantiiniletka valkotaulun koristeena.
Piirrettyjä lamantiineja on jos jonkin näköisiä. Yleisin näistä on klassinen “vanhollishuotilistinen lamantiini”. Tämän lamantiinin erikoinen ulkomuoto juontaa juurensa koirasta. Nelijalkaisesta alkuperästään johtuen klassiselta lamantiinilta löytyy kirsu ja hieman erikoisen muotoinen pää. Syntynyt otus ei välttämättä voita kauneuskilpailuja, mutta sympaattisuudessa sille ei löydy vertaista. Lamantiinien evoluutio ei toki ole jäänyt tähän ja se on kokenut useita eri kehitysvaiheita ja yhden uskon skisman.
Jos lamantiinien piirtäminen ei onnistu, voi aina värittää valmiiksi piirrettyjä.
Kun lamantiinien piirtelijät perustivat Fraktion, jatkui piirtely entistä suuremmissa sfääreissä. Se muutti muotoaan myös kolmiulotteisempaan suuntaan. Tuli muovailtuja lamantiineja, lamantiinileluja, lamantiiniuikkareita, lamantiniteenhauduttimia, lamantiinivärityskirjoja ja lamantiinipehmoeläimiä. On myös lamantiinisäkkituoli – ihana harmaa läjä, jonka päälle voi mennä löhöämään hellyyden kaipuun iskiessä. Lamantiinirakkaus on saanut myös korkeakulttuurin muotoja lamantiinimaalausten ja -runouden muodossa. Edelleen tosin odottelemme lamantiinioopperaa. Myös lamantiinitatuointi on vielä näkemättä ja kokematta, tosin puhetta niistäkin on jo ollut.
On täysin normaalia, että fläppien reunaan ilmestyy lamantiineja.
Lamantiinitaidetta löytyy myös maalausten muodossa.
Valkotaulutaideteoksen nimi on Laiskotteluplaneetta Lamantica.
Hahmot ja sukupuoli
Alkujaan lamantiinit olivat kaikki geneerisiä aseksuaaleja hahmoja, jotka piirrettiin touhuamaan mitä ikinä tuli mieleen. Nämä touhut muodostuivat aikanaan omiksi teemoikseen ja niiden ympärille syntyi tiettyjä hahmoja, joille tuli jokin selkeä rooli lamanyhteisössä. Hahmot ovat tämän seurauksena hyvin karikatyyrisiä ja naivisitisia. Tämän seurauksena jotkin niistä ovat saaneet selkeitä sukupuolisia piirteitä.
Tässä kuuluisa “Lamantaario”.
Lamantiiniteehauduttimien luonnollinen käyttötarkoitus on tietenkin näytön koristaminen.
Myös lamantiinifiguurit tykkäävät asua lämpimän näytön päällä.
Pääsiäinen ja muniva lamantiini
Pääsiäinen on aikaa, jolloin toimistolla kannattaa olla paikalla. Rakas lamantiinimme kun munii suklaamunia. Eikä mitä tahansa munia, vaan Kinder-munia. Tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kukaan ei tiedä muniiko lamantiini suklaamunat vai onko se vain löytänyt ne ja yrittää ahmia kaiken.
Toimistolamantiini rakastaa suklaamunia.
Lakupaketit ja lamantiinit
Lamantiinit elävät myös lakupaketeissa, joita on tilattu jo viisi erilaista satsia vuosien saatossa. On ollut Lohtulakuja, Lahjalakuja ja Leffalakuja. Vuosi sitten kokeiltiin jotain “aistikkaampaa” ja lakupakkaus sai koristeekseen viekoitteilevan lamannartun ja nimekseen Laku Noir. Tuorein tulokas loputtomassa lakutrilogiassa on bussiksi naamioitu Lamanlinjat.
Lahjalakuja ja Laku Noiria jaettiin joululahjaksi.
Lamanlinjojen rekisterinumero oli TUS-5I.
Omien käsien jälki
Lähes kaikki lamantiinit ovat fraktiolaisten omia luonnoksia. Muhkeat maskottimme on piirretty omin pienin käsin ja sitten vektoroitu tohtorimme tarkkojen sormien valvonnassa. Ainoastaan kaksi kertaa on saatu lamantiiniapuja muualta. Toisella kerralla Kauton Tiina suunnitteli meille lamantiinitarrat ja toisella kerralla työharjoittelija piirsi meille muhkean “noice”-lamantiinin, josta on tehty mm. tarroja ja t-paitoja.
Omien kätöstemme jälki ei kuitenkaan ole vain paperia ja kyniä ja vektorointia. Omillla käsillä olemme leiponeet lamantiinipipareita, piirrelleet t-paitoja ja palapelejä.
Tohtori tarjoilee lamantiineja hopetarjottimelta.
Omin pienin kätösin syntyi hieno lamantiinipaita. Paulille tietenkin.
Lamantiinitarina ei pääty tähän. Muhkeat harmaat maskottimme jatkavat sydänten valloitusta ja niitä tullaan aivan varmasti näkemään jatkossakin mitä mystisimmissä muodoissa.
