Vitali ja Ville löysivät Suomen Sintra-linnassa
Matkasimme kahden suunnittelijan voimin kohti kaunista Lissabonia katsomaan mitä voisimme oppia käyttökokemuksesta alan tekijöiltä ja hieman saada tuntumaa siitä mitä mieltä suunnittelijat ympäri maailmaa ovat ajatuksistamme ja työtavoistamme.
Fraktiolle on tärkeää että ihmiset kasvavat: maailma eikä myöskään käyttökokemusala jää paikoilleen. Jokaisen vastuulle jää valita ne tapahtumat joihin osallistuu, ja ottaa vastuu että valitsee jotain mistä saa vastinetta rahoille. Parhaimmassa tapauksessa tyyppi ottaa vastuuta, fleksaa itseohjautuvuuslihaksiaan, oppii uutta ja tuo uusia taitoja firmaan. Miten meillä sitten meni?
“Aika eeppinen mesta”
Viimeiset kaksi kandidaattia olivat UX London ja UXLx Lissabonissa. Molemmat tarjosivat suuria ja erittäin kiinnostavia kokonaisuuksia, mutta Lissabon voitti lopuksi päivää pidemmällä ohjelmalla ja aurinkoisella sijainnilla. Ainahan voi ensi vuonna mennä katsomaan Lontoon meininkiä, ja enemmän on aina enemmän, eikö?
Lissabon on kaupunkina vailla vertaa
Saavuimme Lissaboniin hyvissä ajoin maanantaina ja kotiuduimme hienoon Airbnb-kämppään lähellä konferenssialuetta. Päätimme saman tien mennä tutustumaan kaupunkiin nauttimaan sen monipuolisesta arkkitehtuurista ja hyvästä ruuasta. Selkeästi paras rafla mikä tuli vastaan ja suositellaan kaikille on A Cevicheria, vaikka joutuisikin odottamaan paikkaa ahtaassa gourmet-ravintolassa.
Lissabonista usein puhutaan vuorisena kaupunkina, mutta mikään ei voi valmistaa kävijää tulevaan vaellukseen: Lissabonin seitsemän (7!) vuorta luovat aaltomaisen kaupungin missä melkein aina kuljetaan joko ylä- tai alamäkeä. Käveleminen on kuitenkin se paras tapa kokea tämä lumoava kaupunki, jokainen kulmakäännös tuo esiin uusia hienoja näkyjä, oli se sitten graffiti-teos tai suuri, eeppinen aukio.
Suunnittelijat kädet savessa
“I can be the facilitator”
Konfferenssin työpajat olivat monipuolisia ja edustivat monta osa-aluetta käyttökokemussuunnittelusta: Design Sprint -työpajoista analytiikkaan ja seuraavan sukupolven älylaitteisiin.
Fraktiolla panostamme kovasti luomaan asiakkaidemme kanssa käyttäjäläheisiä palveluita. Tämä motivoi meitä valitsemaan työpajoja, jotka antaisivat meille entistä enemmän työkaluja, joiden kanssa pystymme auttamaan asiakasta olemaan entistä tiiviimmin mukana prosessista alusta asti ja rikastamaan parhaat ideat loppupalveluun mahdollisimman varhain.
Työpajoissa oli monta samaa oppia, jotka pyörivät mukautuvuuden ja kekseliäisyyden ympärillä: ota inspiraatiota malleista ja muiden työtavoista ja mukauta niitä omiin tarpeisiin. Älä palvo työkaluja ja prosesseja. Monesti vanha kunnon tuplatimantti suunnittelumalli kurkisti esiin: määritä haaste, keksi paljon ideoita, päätä mikä niistä on tähän hetkeen arvokkain ja jalosta siitä lopullinen tuotos jonka arvoa voit tutkia testaamalla sitä.
Työpajoissa oli mukava määrä itse tekemistä: Design Sprint:issä tehtiin oma pieni design sprint, käyttäjähaastatteluissa haastattelimme toisiamme ja johtajuustyöpajassa loimme oman pienen yrityksen. Toki tiukoissa aikarajoitteissa monesti tekeminen oli pinnallista, mutta usein myös yllätyin kuinka paljon voi saada aikaan pienessäkin ajassa. Melkein jokaisesta (kts. alla) työpajasta jäi käteen uusia ajatusmalleja ja tehtäviä joita hyödynnetään asiakasprojekteissa saamaan parempia tuloksia aikaan mm. luovia tehtäviä, joiden avulla saadaan uusia näkökulmia ja ratkaisuja haasteisiin sekä madaltamalla kynnystä osallistujille jakamaan heidän ajatuksia.
Monesti käytettiin aikaa antaakseen työkaluja ja vinkkejä kuinka voidaan saada asiakas mukaan tai edes suostumaan näihin prosesseihin. Aiheelle oli jopa omistettu kokonainen työpaja(Articulating Design Decisions). Oli virkistävää jälleen muistaa kuinka kaiken tasoisilla tekijöillä on ajoittain haastetta saada asiakas hyväksymään perustasoisten asioiden läpikäymistä, vaikka kuinka itsestään selviltä nämä asiat voivat heille vaikuttaa. Harvoin olemme itse loppukäyttäjiä, joten on erittäin riskialtista käyttää omia päätelmiään lopullisisna raameina palvelun rakenteen luomisessa.
Tuotoksia
Yksi epäkohta työpajoissa oli organisaattorin tapa esittää työpajat. Esimerkiksi Design Leadership -työpaja ei liittynyt lainkaan suunnitteluun, eikä työpajan ohjaaja itsekään tiennyt miksi he olivat vaihtaneet työpajan nimen. Monet kurssikuvauksetkin olivat sen verran yleisiä ettei niitä lukemalla voinut päätellä mitä työpaja tulisi sisältämään. Onneksi tämä oli poikkeus enemmän kuin sääntö, mutta tietenkin arvostaisimme jos järjestäjä panostaisi mahdollisemman paljon luomaan hyvät ja realistiset odotukset työpajoille kirjoittamalla selkeät arvolupaukset jokaiselle työpajalle.
Harmillisin työpajakokemus liittyi esteettömään suunnitteluun. Kyseisen työpajan ohjaajat olivat kai tottuneita vähemmän noheviin osallistujiin ja käyttivät huomattavasti aikaa kerraten peruskäytäntöjä kuten kuinka sokeiden koehenkilöiden kädestä voi pitää kiinni, jotta heidät voi saattaa turvallisesti työpisteelle ja kuinka tärkeää on jättää tilaa heidän opaskoirilleen niin ettei kamerat peity. Tästäkin työpajasta kuitenkin irtosi yksi hieno neuvo: jos haluat testata ihmisiä joilla on jokin tietty kyvyttömyys, ole yhteydessä sen aiheen järjestöihin löytääkseen testihenkilöitä. En halua vähätellä empatian ja esteettömyyden tärkeyttä, mutta rankan viikon jälkeen oli miltei mahdotonta pitää kiinnostusta yllä kun kerrataan perusluonteisia asioita ilman osallistuvia tehtäviä.
Luennot veivät yhden kokonaisen päivän
“Nothing of value happens at the office”
Torstaina tapahtumapaikan suurin auditorio täyttyi vieraspuhujista kertomassa heille tärkeistä aiheista UX-suunnittelussa. Aiheita oli joka lähtöön ja jotkut, kuten viimeinen esitys eri yhteiskuntien katastrofaalisista lopuista, jäi ihmetyttämään miksi olivat tässä mukana.
Vaikka suurin osa esityksistä keskittyi tärkeihin aiheisiin, kuten ennakoivien järjestelmien rajoitteisiin ja huonojen uutisten viestittämiseen, itselläni vahvistui käsitys siitä kuinka epäolennaisia tälläiset esitykset ovat. YouTube ja Vimeo ovat täysin korvanneet itselläni tarpeen kokea esityksiä henkilökohtaisesti. Koen jopa että saan lisää arvoa videoista kun voin katsoa sen omaan tahtiin, lukea korkeimmin arvosteltuja kommentteja ja tutustua linkitettyihin lisämateriaaleihin. Ilman yleisökysymyksiä tai interaktiota, luentomalli tuntuu helposti vanhentuneelta ja vaikeasti lähestyttävältä.
Onneksi UXLx:n kokeneet esiintyjät ylittävät nämä haasteet olemalla eläviä ja intohimoisia aiheistaan ja esityksistä jäi monta tärkeää (vaikkakin perusluenteista) pointtia mieleen, kuten:
- Pakotamme edelleen ihmisiä toimimaan konemaisesti ollakseen vuorovaikutuksessa koneiden kanssa. Vielä on paljon mitä voimme tehdä saadaksemme vaikuttamisen tuntumaan luonnollisemmalta ja keskustelumaisemmalta.
- Tulevaisuuden tavoite on luoda maailma täynnä läpinäkyviä käyttöliittymiä: älykkäitä esineitä jotka antavat meidän keskittyä elämiseen, ei niiden hallinnointiin.
- Onnistuneet laitteet rakentavat taitojemme päälle ja paikkaavat puutteitamme, eivät pakota meitä vieraisiin käyttötapoihin.
- Yritykset epäonnistuvat kun he lakkaavat keskittymästä asiakkaiden tavoitteisiin ja tarpeisiin
- Työt eivät ole tehtäviä, ne ovat askelia kohti jonkin ongelman ratkaisemista.
- Suunnittelijoina me usein keskitymme ideaaliseen tapahtumaketjuun emmekä panosta tarpeeksi ongelmatilanteisiin ja huonojen uutisten toimittamiseen: empatia, ennakointi, ohjaaminen ja tsemppaaminen ovat kaikki tärkeitä asioita huomioida viestinnän muotoilussa.
- Hyvä suunnittelu ratkaisee ongelmia: selittääkseen suunnittelupäätöksiä onnistuneesti suunnittelijan täytyy kyetä artikuloimaan mitä ongelmia kyseinen ratkaisu ratkaisee.
- Uudet laitteet eivät usein korvaa vanhoja, vaan keskivertokuluttajan laitemäärä vain kasvaa. Yrityksinä meidän täytyy olla valmiita kasvattamaan valikoimaamme laitteisiin, joita ei ole vielä olemassa.
- Rakenna ihmisiä varten, ei teknologiaa varten. Vahvista ihmisten luonnollisia taitoja ja inhimillisyyttä.
- Mene ulos maailmaan ja puhu käyttäjien kanssa. Toimistolla et saa läheskään yhtä paljon etkä yhtä tärkeitä oivalluksia.
Tabletti joka päätti kuka ehti ja kuka ei
“Sorry, that workshop is full”
En osaa kuvitella paineita, jotka tulevat kun tuottaa konferenssin UX-väelle. Jokainen ulkoasupäätöstä ja interaktioratkaisua tarkastellaan ja arvioidaan ja epäkohtiin puututaan armotta. Odotettu taso on tietenkin myös korkealla konferenssin korkean maineen ja suhteellisen pitkän historian takia. Tämä oli jo seitsemäs kerta kun kyseinen konferenssi järjestettiin.
Vaikka suurin osa järjestelyistä toimi, yksi suurimmista ongelmista mitä kohdattiin oli tapa ilmoittautua työpajoihin. Paikan päällä päivän työpajat tarjottiin first-come-first-served periaatteella, ilmoittaudut valitsemalla tabletilla vapaista vaihtoehdoista ja sait pääsylipun niihin. Yksinkertaista, eikö? Voin nähdä logiikan ja mahdolliset hyödyt tästä lähestymistavasta, se takaa reilun jaon kaikkien osallistujien kesken ja vähentää tarvetta etukäteen valmistella osallistujalistat.
Käytännössä halutuimmat työpajat napattiin peräti pari minuuttia ilmoittautumistiskin avattua ja monelta jäi heidän halutuin työpaja kokematta tämän takia. Jos maksoit koko viikon ohjelmasta, parasta jättää iltasuunnitelmat vähäiseksi, että jaksat aamulla olla ensimmäisten joukossa kun ovet aukeavat. Jos tämä kuulostaa kirpeältä vuodatukselta, saattaa johtua siitä että itseltäni jäi kaksi työpajaa kokematta niiden suosionsa vuoksi: olin varhain paikalla, mutten tarpeeksi varhain.
Hengailua ja biletystä Facebookin piikkiin
“We work at Google, they’re from Facebook”
Yksi makeimmista jutuista hyvissä konferensseissä ovat sen osallistujat. Rakastan mahdollisuutta tavata ammattilaisia ympäri maailmaa ja huomata kuinka samanlaisten haasteiden kanssa painimme, vaikka kuinka erilainen organisaatio tai työkuva heillä saattaa olla. Tämä piti paikkansa myös tässä konferenssissa. Tapasimme suunnittelijoita, jotka olivat mukana niin älykotilaitteiden valmistamisessa kuin hotellien varausjärjestelmien vastaavia. Konferenssissa suuret yritykset kuten Google ja Facebook olivat hyvin edustettuina ja oli kiva nähdä että sielläkin kohdataan samat haasteet kuin pienemmissä organisaatioissa.
On aina kiva huomata kuinka samankaltaisia me loppupeleissä olemme. Me kaikki teemme työtä suuremmassa kontekstissa missä painimme toiveiden ja realiteettien välillä, luoden parhaita mahdollisia ratkaisuja käyttäen parhaita mahdollisia käytäntöjä onnistuakseen haasteissa, joista ei välttämättä löydy monta malliesimerkkiä. Sotatarinoita ja näkökulmia riitti aamun pikkutunneille asti.
Uudet ystävyydet ja tuttavuudet ovat yksi rikkaimmista asioista mitä konferenssit antavat. Nämä sotatarinat ja henkilökohtaiset vinkit voivat olla yhtä arvokkaita kun mitä itse konferenssissa opetetaan. Tutustuminen on helppoa kun muistaa, että kaikkia hieman aristaa näissä tilanteissa, ja on mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Ehdottamalla iltasuunnitelmia pienen Foursquare/Google konsultoinnin jälkeen saa helposti jengin kasaan.
Uusia ystäviä
Summa summarum
Uskon vahvasti että keynote-konferenssimalli tarvitsee uusia ideoita pysyäkseen aiheellisena nykymaailmassa. Paneelikeskustelut, demot ja kanssakäyminen katsojien kanssa korostuvat entistä tärkeimmiksi kun kaikilla on (vähintään mahdollisuus) selata tusinoittain viikottaisia uutiskirjeitä, jotka kertovat uusinta tietoa jokaisesta mahdollisesta aihealueesta ja katsoa laadukkaasti kuvattuja keynoteja ympäri maailmaa.
Vaikka olen suhteellisen aktiivinen ihminen, koko viikon kestävä konferenssi oli erittäin raskas kokemus. Unen tärkeys korostui varsinkin kolmannen päivän kohdalla kun loppupäivästä tuntui etten voinut enään keskittyä iltapäivän työpajassa kun pitkät päivät ja yön vaellukset alkoi painaa päälle. Onneksi yksi lepoilta auttoi palauttamaan voimat tarpeeksi olemaan täysillä mukana koko loppuajan. Jos konferenssit ovat uusi kokemus, tiedä rajasi ja muista että kokemus on todennäköisesti vaativampi kuin mitä odotat.
Jäimme konferenssin jälkeen Lissaboniin viikonlopuksi käsittelemään mitä tuli opittua samalla kun kuljimme kaupungin katuja pitkin ja tutustuimme lähemmin portugalilaiseen elämään. Vaikka kaupunki on valtava, törmäsimme meidän uusiin tuttaviin yllättävän usein ties missä oudoissa paikoissa: olemmeko pohjimmiltaan ennalta-arvattavia turisteja vai kollektiivisesti harvinaisia valintoja tekevä ammattiryhmä? Vastaus lienee kysymyksessä.
UXLx Lisbon oli kokonaisuutena opettava ja hauska, vaikkakin rankka. Konferenssi tarjosi hienon mahdollisuuden oppia uutta ja jalostaa omia taitoja. Lissabon kaupunkina on upea ja täynnä omia rikkauksia. Kokemuksena voin helposti suositella UXLx:ää, vaikka ensi vuonna varmasti suunnataan muualle näkemään mitä muut UX konferenssit tarjoavat meille.
Ikinä ei voi panostaa liikaa omiin taitoihin ja kyseenalaistaa omia käytäntöjä oppiakseen entistä parempia tapoja tehdä omaa työtä. Koko alan kehitys riippuu yksittäisten tekijöiden havainnoista ja kokeiluista ja parhaimmillaan näiden jakamisesta muiden kanssa. Harva asia luo valmiuksia innostua lisää omasta tekemisestä kun upottautumalla ympäristöön, jossa opit päivä toisensa jälkeen uusia asioita kokeneiden tekijöiden kanssa.
Kiitos UXLx!
