Sisäinen kehitys – case: TeamDaily

Jo idioomeissamme tiedämme, että hyvää ei kannata vaihtaa – eikä ole järkevää korjata jotain, mikä ei ole rikki. Tai miksipä koskaan vaihtaisit voittavasta joukkueesta pois.

Jatka lukemista

Pekkis muistelee viimeisellä iMedian toimistolla

Hopeakettu muistelee, osa 5: Vuokraisännän vastaisku

Kun on pitkään kyntänyt syvällä, niin kuin me ensimmäisessä työpaikassani teimme, sitä hamuaa kaikenlaisia oljenkorsia. Valheellinenkin toivo tuntuu lohdulliselta. Kun tunnelin päässä näkyy valoa, liian paljon nähneet arpiset kasvot vääntyvät irvokkaaseen virneeseen. Varo, Pekkis! Se ei ole tunnelin pää, se on päin kiitävä rekka. Sinun olisi pitänyt nähdä sen tulevan.

Jatka lukemista

PINGailua someaktiivien seurassa

Mediakenttä ja markkinointi elävät jatkuvassa muutoksessa. Kuluttajat ovat lähdekriittisiä ja kuuntelevat tahoja, joita pitävät luotettavina ja uskottavina. Ostopäätöksiin ei vaikuta enää vain merkin mielikuva, vaan vahvistusta päätöksiin haetaan mm. verkostoista, blogeista, vlogeista ja sosiaalisesta mediasta. Sisältömarkkinoinnista on tullut tärkeä vaikuttamisen väline.

Jatka lukemista

Joona Haatainen, Töttöröö Network toimitusjohtaja

Fraktio goes FOOM

Laadukas sisältö on aina ollut hyvän viestinnän kulmakivi. Nykypäivänä se on perusehto kiinnittää kenenkään huomiota. Fraktiolla mielestäni panostamme hyvään meininkiin ja olemiseen, ja se näkyy ulospäin siinä mitä teemme. Kukaan ei kuitenkaan halua jämähtää paikoilleen, on aina hyvä miettiä ja panostaa kysymykseen “Mitä Seuraavaksi”? Helsingissä oli sisältötuotantoviikko jossa järjestettiin mm. FOOM Fest sekä Ping Helsinki. […]

Jatka lukemista

ARS17 – Hello World! #sivistysretki

Kiasmassa on menossa ARS17 HELLO WORLD! -näyttely, jonka teemana on digitaalinen murros. Kävimme kevyellä kenttäretkellä tutustumassa nykytaiteeseen.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 4: Uusi toimisto

Ensimmäisen työpaikkani ensimmäiseltä konttorilta sydämeni oli saanut suruja ja henkeni ahdistusta. Kaikki, mikä oli voinut mennä pieleen, oli mennyt pieleen. Kohtalo oli heittänyt eteemme kaikki mahdolliset kiroukset. Uusi toimisto enteili uutta aamunkoittoa, mutta olin oppinut pelkäämään. Vielä yksi isku päin kasvojani, ja seuraavassa työhuoneessani olisi pehmustetut seinät!

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 3: Shitin kosto

Ensimmäiset kuukauteni ensimmäisessä työpaikassani olivat olleet mieleenpainuvat. Kollegani varastivat uuden tuotteemme ja lähtivät livohkaan. Jäin yksin keskelle kriisiä, jossa softa oli sutta ynnä sekundaa ja rauta lahosi käsiin. Urhoollisen viivytystaistelun jälkeen hakkerit korkkasivat koko roskan, ja peli näytti olevan menetetty.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 2: Koodarin yökkäys

Vuosi 2004 sai kannaltani jännittävän lopun. Joulunpyhät kolkuttelivat ovella, mutta oloni oli kaikkea muuta kuin juhlava. Olin ensimmäisessä työpaikassani ajautunut kahden kuukauden jälkeen tilanteeseen, jossa vastasin yksin kolmesta ohjelmistosta ja kolmestakymmenestä palvelimesta. Tilanne oli tukala, mutta pahempaa oli tulossa.

Jatka lukemista

Hopeakettu muistelee, osa 1: Laimea uhka

Jos ette ole viikkoon lukenut blogiamme, meillä aloitti kuukausi takaperin uusi jätkä. Jaani kuvailee oivassa kolumnissaan elävästi tuntemuksia, joita aloitteleva ohjelmoija kokee pudotessaan altaan syvään päähän. Minut kirjoitelma palautti ihanalla tavalla oman urani alkuhetkiin. “Kokeneempi tekijä on kasannut osaamistaan aikanaan erinäköisessä skenessä”, kirjoittaa Jaani. Et valehtele, poika. Et tiedäkään, millaisessa lafkassa meikäläinen aloitteli. Uskotkohan, kun kerron?

Jatka lukemista

Neljän lamantiinin ohjelmoija

Työpaikan vaihtaminen on aina haastavaa. Vanhat mallit ja rutiinit mukautuvat uuden työympäristön kaavoihin sopivammiksi. Ei ole nyypällä helppoa, mutta ei se mitään. Muutenhan koodausta tekisivät kaikki!

Jatka lukemista